keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Netlabeleista, musiikin laadusta ja ihmisenä olemisesta

Olen lähipäivinä töissä kuunnellut paljon Stillstreamin laadukasta, ambientia vuorokauden ympäri soittavaa nettiradiota. Musiikkia on tarjolla tyylisuunnan kaikilta laidoilta ja touhu on netille tyypilliseen tapaan ilmaista. Stillstreamin kohdalla vieläpä mainoksista ja jopa lahjoituspyynnöistä vapaata! Tämän mahdollistaa se, että ambientlafkat ja –artistit antavat musiikkinsa ilmaiseksi kanavan käyttöön, mikä hyödyttänee rutkasti molempia osapuolia. Pikkuradio tuskin voisi soittorojalteja maksaakaan, koska kaupallista radiotoimintaa ei marginaalimusiikin pohjalta juuri pyöritellä. Tätäkin radiota kuunnellessa on törmännyt moniin entuudestaan tuntemattomiin nimiin, mutta kiinnostavaa on ollut havaita kuinka moni näistä on julkaistu erilaisilla netlabeleilla. Tiedäthän, siis näillä ”lafkoilla”, jotka julkaisevat äkkiä kyhättyjen nettisivujen varassa omia ja kavereiden viimeviikkoisia tuotoksia levyinä. Totuus ei taida aina olla ihan tämä. Tämä kirjoitus perustuu kuitenkin totuuden sijaan lähinnä subjektiivisiin, asennepitoisiin havaintoihin ja rönsyilee joka suuntaan.

Netin ilmaisjulkaisuita ei ole kovin paljoa tullut kuunneltua, poislukien sellaiset joiden tekijä on ollut tunnettu jo muista julkaisuista, keikoista tai kirjoittelusta sähköpostilistoille ja foorumeille. Tämä epäaktiivisuus juontaa paljolti siitä, että kiitos netin, uutta musiikkia tulee laillisesti tai laittomasti kuultua niin käsittämättömiä määriä että valintaa on kohdennettava rankalla kädellä. Se, että levy on ylipäätään painettu fyysiseen muotoon antaa jotain viitettä siitä, että sen tekijä tai julkaisija on todennäköisemmin panostanut sen sisältöön. Mikään automaatti tämä ei toki ole, kuten kokemus niiden ihkaoikeiden levyjenkin kohdalla on usein osoittanut. Väittäisin kuitenkin epätasaiseen otokseen perustuen lafkalla (varsinkin muulla kuin tekijän omalla) julkaistujen levyjen keskimäärin olevan varmemmin laadukkaita. Lisäselitys asenteelleni voisi olla myös se, että ilmaiset asiat rinnastetaan yleensä jo valmiiksi heikompaan laatuun enkä välttämättä osaa itse aina olla objektiivisempi tässä suhteessa. Kallishan on autuasta ja hyvää. Myös jo ostaminen itsessään aikaansaanee suuremman tarpeen pitää hankinnastaan, tai vähintään levylle antaa tällöin enemmän aikaa.  

Julkaisutyyppiin perustuva arvoasetelma on turha, koska se, että raha vaihtaa omistajaa ei ole hyvä musiikin laadun mittari, vaikka se voikin joskus auttaa sen tekijää keskittymään työhönsä ahkerammin. Ambientin tai esimerkiksi kokeellisen elektronisen säveltämisen yhdistäminen ihan tavalliseen päivätyöhön ei kuitenkaan kovin monelle taida olla mahdotonta. En tarkoita tällä sitä, etteikö ammattimainen työskentely marginaalimusiikin parissa voisi olla potentiaalisesti hedelmällistä vaan sitä, että onneksi muutenkin on näemmä hyvin mahdollista saada menestyksekkäästi musiikkia tehtyä. Se, että työstään tienaa muutaman satasen tai jopa tonnin-pari voi toki auttaa uusien instrumenttien tai keikkamatkojen maksamisessa mutta enempää voi harvoin toivoa, ja siksikään kovin moni ei ihmeempiä yritä rahastaa. Vaikka artistin on aika vaikea elää listoille kelpaamattomalla elektronisella musiikilla, jokunen levy-yhtiö kuitenkin voi pysyä taloudellisesti pystyssä ja jopa elättää omistajansa. Ainakin ennen kuin ilmaiseksi musiikkia jakavien netlabelien valikointi ja fanitus tietyn genren kuuntelijoiden keskuudessa nousee riittävän korkealle tasolle, levy-yhtiöiden osuus alan kulttuurin ylläpitäjinä pysynee aika tärkeänä. Samoin musiikin levittämisessä ns. laajemmalle yleisölle, vaikka mistään parjatusta kaupallisuuden alttarille uhraamisesta ei vielä olisikaan kyse. Levy-yhtiöiden tärkeys vaihtelee toki huikeasti marginaalisten musiikkityylienkin välillä.

Fyysiset julkaisut ovat kaltaisilleni materialisteille jokin jäänne josta pitää tiukasti kiinni (siis miksen osta mp3-tiedostoja vaan tilaan levyn Pallon toiselta puolelta), mutta kaikki kunnia ihmisille jotka osaavat arvostaa musiikkia ilman näitäkin. On omalta osaltani kaksinaismoralistista yrittää pitää kiinni ympäristöarvoista hankinnoissa muissa tapauksissa, mutta myydä ja ostaa levyjä - sekä yli varsinaisen ”tarpeen” että tekemättä sitä edes tapauskohtaisesti ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon mukaisesti. Toivottavasti löytyy tarpeeksi selkärankaa ja jaksamista kompensoida tätä riittävästi muilla valinnoilla. Siitähän loppujen lopuksi yleensä on kyse, ellei kuulu siihen valitettavan pieneen ihmisjoukkoon joiden lähes jokainen valinta on oman etiikan mukaan kestävä.

Jotten pääsisi harhautumaan tämän kirjoituksen kannalta sivuraiteille, mainitsen vain että musiikkituotannon ympäristövaikutuksia olisi kiinnostava selvitellä jossain välissä enemmänkin. Muun muassa Fluid Motionin hiljattain julkaisema HOPE-kokoelma vähentää hiilijalanjälkeään tuottamalla sen CO^2 Balancen kautta toimivassa CD-painossa (FSC-sertifioidulle paperille, mikä on oma välttämätön lisänsä tärkeiden elinympäristöjen suojelemiseksi). Harvan tuotteen voi valmistaa ilman energiankulutusta tai suoria päästöjä mutta näitä on silti mahdollista kompensoida vastatoimin. Ajatus on paljolti sama, kuin vaikka päästöoikeuksien saamisessa muualla maailmassa tehtyjen energiatehokkuusprojektien vastineena. 

Palatakseni asiaan, onkohan netlabelien kanssa yksinkertaisesti käytävä vain se sama projekti kuin tavallistenkin suhteen, eli etsittävä jyvät akanoista ja seurattava ensisijaisesti näiden julkaisuita? Laadukkaimmat nettilafkat pitänevät julkaisukynnyksen korkealla eikä uutta levyä satele ihan joka viikko.Olisi myös toivottavaa, että kansitaiteisiin tai edes siihen nettisivulla olevaan kansikuvaan panostettaisiin kunnolla. Mikäänhän ei pakota tekemästä niistä PDF-muotoisia kopioita klassista bookleteista, vaan kansitaiteet voisi tehdä niin luovalla tavalla kuin tekniikka antaa myöten. Painotuotteissa rajoituksia on monelta kantilta ajateltuna enemmän.

Ambientin ja elektronisen musiikin tason laskusta on valitettu jo muutama vuosikymmen ja yleensä siitä on syytetty uuden tekniikan tuomaa helppoutta. Kuka tahansa voi kotonaan tehdä äänenlaadultaan pätevää musiikkia ja nyt on mahdollista vielä julkaistakin sitä käytännössä ilmaiseksi. Se, että musiikinteko mahdollistuu hyvää vauhtia kaikkein vähävaraisimmillekin – vieläpä ilman pakollista studioteknikon käyttöä julkaisukuntoon saattamiseksi – tuottaa arvioni mukaan moninkertaisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Varsinkin niissä maailman kolkissa joihin resursseja on siunaantunut vähemmän, musiikkivempeleiden osto lienee pitkälti poissuljettua tavallisten ihmisten arjesta. Jonkinlainen tietokone saattaa kuitenkin ajan myötä löytyä monestakin köyhemmästä kodista. Kasa ilmaisohjelmia tai waretettu Cubarse ja joku kapinen mikki tarjoavat jo tarvittavat työkalut aika hienojenkin juttujen tekemiseen jos se siitä on kiinni. Jos tämä kuulostaa melodramaattiselta, on hyvä muistaa, että mahdollisuus hienon kotistudion rakentelemiseen edes ajan kanssa koskee maailmassa vähemmistöä.

Lisääntyneiden mahdollisuuksien kääntöpuolena on eksponentiaalisesti kasvava tarjonta ennen kaikkea siellä, missä musiikin tekeminen ei edellytä soitto- tai laulutaitoa. Vaikka näennäinen helppous lisääkin myös turhan äänimassan määrää, on tavallaan tässäkin nähtävissä jotain hyvää: vaikka se muutaman vuoden VST-syntikoiden kanssa tarncea kasaava nuori täyttäisi lyhyen innostuksen vallassa netin ”levyillään” ennen harrastuksen vaihtoa, on taas yksi ihminen ehkä hetken ajan saanut musiikista jotain irti, vaikkei sitten päätynytkään syventymään aiheeseen. Musiikki kuuluu kaikille ja sen tekemisen elitisoiminen vain taitavien yksinoikeudeksi on lapsellista. 

Suttuisessa ja pelottavan oloisessa kuvaparissa lapsia soittamassa Kokeellisen elektroniikan seuran installaatiota Kaapelilla pari vuotta sitten. 

5 kommenttia:

Rene Kita kirjoitti...

Hyviä ajatuksia.
Levyillä myydyllä musiikilla on lisäksi etuna valmiit suodatusrakenteet: Kaikkea ei tarvitse itse testata, koska kullekin genrelle on omat lehdet, verkkosivustot, sähköpostilistat ja kaveripiirit, jotka vihjaavat mitkä levyt voi suosiolla ohittaa.
Ilmaismusiikilta puuttuvat nämä kokonaan, joten jokainen kuulija on suodatusketjun alkupäässä, eli päälle kaatuu tosiaan niin nerot kuin vasta-alkajat.

Jonkun(TM) pitäisi perustaa sivustot, jotka keskittyisivät yksinomaan ilmaisen musan arvosteluun. Ja kun meikäläinen kerran vaahtoaa remix- ja sämpläyskulttuurin puolesta, pitänee itse uhrautua. Pohdin lähtökohtiani vielä viikon ja ryhdyn sitten hommiin.

En tosin tiedä onko siitä sinulle iloa, kun olen varsin allerginen ambientille. Ambienttia kuunnellessa haen lähinnä karheuksia ja rytmejä, jotka rikkovat genreä...

Eli kiitos innoitteesta.

Antti kirjoitti...

Kiitoksia kommentista ja toivottavasti saat arvostelusaittisi käynnistettyä! Vaikka tässä nyt puhuttiinkin ambientista, niin tutustun kyllä mielelläni paljon muuhunkin. Sinultakin olen jotain aika häiriintynyttä ääntä (hyvässä mielessä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) kuullut, joten uskon että tulevan saittisi kautta voi törmätä vähintäänkin kiinnostaviin asioihin :).

Varpu kirjoitti...

Huu. Tämä blogihan on hyvä!

Antti kirjoitti...

Kiitos! Pitää kirjoittaa siis lisää.

Marko-V kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Puit sanoiksi aika paljon sitä, mitä itsekin ajatellut.
Ilmaiseksi netissä musiikkiaan levittävänä "artistina" (koen jotain selittämätöntä allergiaa tuota termiä kohtaan) koen suureksi, ellen jopa suurimmaksi, ongelmaksi sen ettei juuri kukaan hoida mainostamista puolestasi - kuten parhaimmillaan pienetkin levy-yhtiöt tekevät. Itse pitää apinan raivolla tyrkyttää nettilinkkejä eri tahoille. Itsensä mainostamisen jaloa taitoa kun ei ole luonnostaan jaettu kaikille isolla kauhalla. Fyysisiä CD-kopioitakaan ei viitsi käsityönä valmistaa ja lähetellä ympäri maailmaa vaan lojumaan jonnekin toimistopöydän nurkille pölyä keräämään. Omalla kohdallani suotuisat arviot KMY:n ja Disquietin sivuilla auttoivat sentään asiaa.
Runsaudenpula ei ole ongelma, vaan se miten A) artistina erottuisit joukosta ja saisit näkyvyyttä, sekä B) kuluttajana osaisi poimia jyvät akanoista.

Hah, kai tämäkin toimi jonkinlaisena mainoksena :) pistetään vielä linkki perään:
http://ikuinen-kaamos.blogspot.com