Une Prière Électrique

Silloin kun ei ole mitään sanottavaa, on yleensä kait paras vaieta. Tästä syystä blogikin on ollut tauolla, samoin kuin lähes kaikki muukin aivotoiminta viime kuukausien osalta. Kuvituskuvan Evokenin (ja Spiritus Mortisin) keikka Dante's Highlightissa 16.4. on ainoita livejuttuja mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt. Hyvä keikka bändin puolesta, mutta yleisöä oli harmittavasti vain kourallinen. Jotain musiikin parissa on sentään tullut tehtyä, sillä kuoromme levytti viime viikonloppuna 12 kaunista kappaletta 1600-luvun englantilaismusiikkia. Teemana melankolia, kuolema ja lyhyen ihmiselon tuskaisuus noin muutenkin. Homma sujui yli odotusten ja tullen omahyväisesti suosittelemaan levyä sekä kylmästi että lämpimästi kunhan se vain ottaa ilmestyäkseen jossain loppuvuodesta. 

Sitten asiaan, eli taiteellisesti pariisinkielellä kirjoitettuun otsikkoon, joka tarkoittaa vapaasti kääntäen elektronista hartaushetkeä. Olivier Messiaenin teosta Oraison (rukous) on sanottu ensimmäiseksi elektronisen musiikin sävellykseksi joka on tehty juuri elävää esitystä ajatellen. Se sävellettiin alun perin vienosti thereminiltä kuulostavalle Ondes Martenot -soittimelle ja tällä soitettuun versioon voi tutustua tämän blogimerkinnän linkistä. Äärimmäisen kauniin vaipuileva teos ja ihastuttavan pehmeä saundi (joitain pistävähköjä yläpäitä lukuunottamatta).

Törmäsin koko kappaleeseen äskettäin sitä kautta, että säveltäjä-elokuvantekijä-mikälie Richard Lainhart sovitti teoksen nerokkaalle Continuum-keyboardille sekä Buchla 200e-modulaarisyntikalle. Jos keyboard ei ole tuttu, kannattaa tämä aukko sivistyksestä korjata heti eikä nyt. Tästä linkistä selviää jutun ihastuttava juoni aika nopeasti. Lainhartin esitys taas löytyy - vieläpä aika hyvällä laadullakin - täältä: http://vimeo.com/5194438 . Videossa ei ole mitään erityistä mutta näkeepähän vähän itse kiipparin soitosta jos ei muuta.

Messiaenin teos hyötyy selkeästi siitä ekspressiivisyydestä minkä Continuum tarjoaa ja tulos on erittäin miellyttävä, muttei myöskään tingi liikaa alkuperäisen rujosta pistävyydestä kovaäänisemmissä kohdissa. Pitääpä joka tapauksessa alkaa kuvitella, että jos minulla olisi tuo keyboard, niin tekisin sitä upeaa musiikkia joka loistaa nyt poissaoloaan tylsän peruskiipparin takia. Kuvitteleminen on ilmaista huvia, vaikkei se pitäisikään paikkansa.