Tuomiota ja mikrotonaalisuutta

Kirjoitustauko on taas venynyt eikä musiikillisia esityksiäkään ole juuri sinä aikana tullut koettua, lukuun ottamatta Esotericia helmikuussa. Sekä kuorokonserttia, jossa puolestani katselin itse lavalta yleisöön päin. Eilen musiikinteoreettinen tiedottomuuteni sai merkittävää lisäoppia viritysjärjestelmien osalta Aaron Huntin esiteltyä 41-sävelistä mikrotonaalista järjestelmäänsä - sekä aivan käsittämättömän hienoja tätä varten rakennettuja MIDI-laitteita.

Uudemman doom-metallin kenties kovin nimi, Esoteric, soitti Dante's Highlightissa 21.2 tapansa mukaan tarkasti ja raskaalla kädellä. Esiintyjien puolesta kaikki sujui enemmän kuin mallikkaasti ja biisilistalta löytyi niin vanhaa kuin uuttakin, tuoreimman The Maniacal Valen ollessa varsin reippaasti edustettuna. Erityisesti sitä edeltävän nimihirviölevyn hehkutusraita Blood of the Eyes myös sykähdytti allekirjoittanutta odotetusti. Dante's Highlight sen sijaan tuotti pettymyksen jotakuinkin kaikessa paitsi etukorttitarjousoluen hinnassa (3,5e/0,6l). Äänentoisto on suunnattu pelkästään lavan edessä olevalle kaistaleelle ja tämän reunoilla yleisön puhe alkaa jo kilpailla äänenvoimakkuudessa bändin kanssa. Onhan tästä ehkä se etu, että jos lämppäri (tai itse keikka) ei kiinnosta, voi paremmin jauhaa kavereiden kanssa pöydässä. Itse keikka-alueella äänenpaine oli ihan kohtuullisissa, joskin ehkä hieman alhaisissa lukemissa. Lavan valaistus oli kirkkaudessaan ja latteasävyisyydessään aika käsittämätön. Eihän kukaan halua nähdä hikisiä hevisetiä päivänvaloa muistuttavissa olosuhteissa, vaan tästä syystä lavalle suunnataan esimerkiksi siluettia korostavia värispotteja tai jotain muuta todellisuutta peittävää valaistusta. Paikan tunnelma oli muutenkin aika tylsähkö, eikä keikka ehkä tästä syystä jättänyt samanlaista fiilistä kuin parin vuoden takainen Nosturin loistoesitys.

Eilen 12.3. Sibelius-akatemialla oli tarjolla luento, jonka piti säveltäjä ja musiikinteoreetikko Aaron Hunt. Hänen kiinnostuksensa kohteet ovat mikrotonaalisen musiikin alueella ja mukana oli esittelyssä miehen tuoreen yrityksen MIDI-tuotteita. Omat musikiinteoreettiset tietoni viritysjärjestelmien suhteen rajoittuivat tätä ennen aivan alkeistason käsitykseen siitä, mistä vuosituhansia sitten alkaneissa viritysjärjestelmien ongelmallisuuksissa on suunnilleen ollut kyse. Siitä huolimatta Huntin esitys oli seurattavissa ja ainakin pääpiirteisesti ymmärrettävissä. Tätä helpotti osin korni mutta yllättävän selkeä Powerpoint-esitys viritysjärjestelmistä ja ohesssa esitetyt soittonäytteet.

En ryhdy tässä yhteydessä esittelemään teoriaa tarkemmin, koska olisin tietojeni puolesta siihen aika huono valinta. Teoria on selitetty tarkemmin miehen nettisivuilla www.h-pi.com mutta teen tähän pikaesittelyn hänen järjestelmästään, jonka olen toivottavasti ymmärtänyt suunnilleen oikein:

Hunt käyttää 41 säveltä ja kolmea ylentävää ja alentavaa etumerkkiä tavallisen 12 puolisävelaskeleen ja yksittäisten ylennys- ja alennusmerkkien sijaan. Yleisesti ottaen mikrotonaalisuus tarkoittaa sitä, että voimme erotella enharmonisten sävelten, esimerkiksi Eb:n ja D#:n välillä joka on normaalisti joko mahdotonta (kosketinsoittimet) tai sitten erityisen taidon varassa (laulu, puhaltimet, nauhattomat kielisoittimet yms.) mutta harvoin siltikään tarkoituksenmukaista länsimaisessa musiikissa. Tässä tapauksessa pystymme vielä enempään: hänen 41 säveltään seitsemän etumerkkiään (ml. palautusmerkki) tarjoavat oktaaville 205 erilaista mahdollista intervallia. Huntin järjestelmän taustateoreettisena ajatuksena on Juuri havaittavissaolevien erojen (Just noticeable differences, JND) käyttäminen pienimpien mahdollisten intervallien pohjana. JND tarkoittaa pienintä ihmisen havaittavissa olevaa muutosta ja Huntin viittaamien tutkimusten mukaan tämä tarkoittaa noin 200 säveltä oktaavilla. Riittävän abstraktiotason teoria on tunnetusti innostavaa kaikilla aloilla (kyllä on!), mutta tässä hienointa oli nähdä ja kuulla elävänä Huntin rakentamia MIDI-laitteita joiden avulla tämän järjestelmän käyttö tulee kenen tahansa ulottuville. Hänen projektinsa ideana olisikin sekä vakiinnuttaa hänen järjestelmänsä mikrotonaalisen musiikin säveltämiseen että mahdollistaa sen hyödyntäminen myös käytännössä. Useinhan mikrotonaalisia sävellyksiä tekevällä on aika rajalliset mahdollisuudet soittaa tai soitatuttaa teoksiaan, ja moni onkin joko käsintehtyjen erikoisinstrumenttien tai tylsien kompromissien varassa. Huntin laitteet on myös halutessaan mahdollista virittää jonkin muun järjestelmän mukaan.

Esillä oli kaksi “keyboardia”, toinen kaksi- ja toinen nelioktaavinen sekä pieni MIDI-laatikko, jonka olisi tarkoitus muuntaa normaalin keyboardin viritys minkälaiseksi ikinä haluakaan (se siis tulee kiipparin ja syntikan väliin ja muuttaa sen lähettämän MIDI-viestin). Jälkimmäistä en päässyt näkemään käytännössä teknisten ongelmien takia mutta se oli aika tylsän oloinen varsinaisiin keyboardeihin verrattuna. Ne nimittäin olivat aivan upeita ja yllättävän siedettävän hintaisia käsintehdyiksi laitteiksi. Huntilla on myös erilaisia tietokonesoftia asian tiimoilta, mutta jouduin harmikseni lähtemään ennen kuin esittelyyn ehti muuta kuin hänen hauska – ja ilmainen – mikrotonaalisen musiikin ear training -softansa. Nyt opettelemaan enemmänkin intervalleja kuin ne vanhat tutut, priimistä oktaaviin (no okei, onhan niitä nimetty siitä ylöskin, mutta ei se ole oikein sama...)! Jäin muutenkin vaille mitään laajempaa soittodemoa tai vastaavaa koska jouduin poistumaan etukäteen, enkä ehtinyt pyytää lupaa räpsiä kuviakaan. Käykää siis tutustumassa osoitteessa www.h-pi.com 41-sävelisyyden teoriaan tai ainakin edes itse laitteisiin. Jos ostatte sen isomman kiipparin ja kerrotte siitä minulle, lupaan muuttua vähintäänkin vihreäksi kateudesta. Pianonsoittotaitoni tosin rajoittuvat jonnekin ala-asteen väkinäisten soittituntien asteelle, joten 41 namiskaa oktaavilla olisi varmasti helpottava tekijä...

P.S. Sibelius-akatemian Computer music & technologyn luentosarjassa on kuulemma taas yleisölle vapaa kerta ensi kuun kahdeksas päivä. Aiheena kaiuttimet tai jotain vastaavaa... (luokka R423 ellen väärin muista ja klo 15-17)