tiistai 10. helmikuuta 2009

Lucky Dragons 4.2.

Semifinaliin saapui viime keskiviikkona moni-ilmeisyydestään tunnettu Lucky Dragons. Minulle se oli kuitenkin varsin tuntematon, ja olinkin noteerannut Onnekkaat lohikäärmeet ensi kertaa vasta jonkun Charmlistille pari kuukautta sitten lähettämän hehkutusviestin myötä. Kuuntelin Myspace-näytteet, vakuutuin riittävästi ja päätin että pitääpä mennä kuuntelemaan. En tosiaan pettynyt, eli kiitoksia hehkutusviestistä!



Ensin lavalle astui Islaja, vaihdellen kokoonpanoaan kaksi- ja kolmihenkisyyden välillä. Alkupuolen droonimman ääneilyn päälle rakentuneet kappaleet toimivat ihan perusmukavasti ja Merja Kokkosen hauraankauniit laulut sointuivat kirkkaasti kautta linjan. Ne tuntuivat tulevan sopivan läheltä ja sanoista sai hyvin selvää. Meininki siirtyi hiljalleen alati rokkaavammaksi, lähinnä basson ja laulujen vetämäksi musisoinniksi joka ei oikein allekirjoittaneeseen tehnyt erityistä vaikutusta. En tosin muutenkaan luonnehtisi itseäni varsinaiseksi Islaja-faniksi, joten ehkä tämä toimi paremmin joillekin muille. Keikasta jäi kaiken kaikkiaan hieman vaisu vaikutelma.

Lucky Dragons, jota tällä kertaa edusti vain Luke Fishbeck, levitti massiivisen äänilähdearsenaalinsa yleisön keskelle lattialle ja pian päästiin asiaan. Tuttuun tapaansa Fishbeck jakoi yleisön soitettavaksi instrumentteja, lähinnä erilaisia rytmisiä kalistimia ja näitä soitettiinkin vapaasti läpi koko konsertin. Pieni läppäri tarjosi taustoja, mutta muuten oltiin aika pitkälle delay-looppailun varassa; instrumentteina siis mm. hiljaiset laulut, pienet gongit, kasvien siemenkopit (jos näin oikein?) ja aivan mahtava yhteisöllisyyttä huokuva piuhaviritys jonka tuottama ääni muuttui ihmisten koskettaessa toisiaan. Tämä nyt on symboliikaltaankin jo ihan huikea idea. Taustalle oli heijastettu pääosin muutamista vaihtuvista jumittavista kuvista koostuva taustavideo joka sopi tunnelmaan mukavasti.

Alkuun saimme nauttia aivan erinomaisen hienosta ja vangitsevasta ambienthenkisestä, rauhallisesti etenevästä setistä, joka sai välillä vauhtia taustoista nousevista melodisista ryöpyistä. En osaa tai jaksa sen enempää eritellä tätä puolituntista mutta mainitsen vain musiikin virranneen lähes täydellisesti ja että yhteys musisointiin osallistuneeseen yleisöön oli paikoin erittäin hyvä. Varsinkin sen hauskan maadoitussaundi-piuha -temppuilun kanssa! Tämän jälkeen Luke koetti kertomalla opettaa yleisölle tanssia kohteliaine liikkeineen, mutta katsoi pian parhaaksi vain pyöräyttää musiikin soimaan ja antaa ihmisten oppia käytännössä. Loppuun saimme siis kaksi todella vauhdikasta, toimivaa ja selkeästi paikallaolleisiin uponnutta tanssiraitaa. Hyvä meininki, hyvä mieli, hieno kokemus.

P.S. Fonalin Levynmyynnistä mukaan tarttui vielä kohtuuhintaan (10e/kpl) sekä Lau Naun Nukkuu-levy vinyylinä että Lucky Dragonsin Dream Island Laughing Language. Juuri sopivasti kun vasta pääsinkin toivomasta parempaa Lau Nau -kokonaisuutta kuin viimeksi arvioitu CD-R...

P.P.S. En mitenkään onnistu saamaan tällä helvetin käyttöliittymällä kuvia asettumaan järkevästi. Yritykseni säätää kuvat suoraan koodia muokkaamalla eivät oikein onnistuneet nekään...


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Fina bilder, härlig blogg ...
En blogg i min smak !!!

Antti kirjoitti...

Tack :)!