torstai 21. tammikuuta 2010

Raskain käsin ja äänihuulin: Sunn o)))

Drooni/doom/raskas eksperimentaali -poppoo Sunn o))) veti Tavastian tupaten täyteen bassojyrinän nälkäistä väkeä. Greg Anderssonin ja Stephen O'Malleyn yhtye jyrisee entistä vahvemmin Mayhemista tutun Attila Csiharin vokaalitaituruuden varassa - ja hyvä niin.

Pääesiintyjän lämmittelijäksi varmistui Eagle Twinin peruutettua kaiketi yhden riffin biiseihin erikoistunut Pharaoh Overlord. Poppoon lavakarisman vauhdikkuutta voi ihailla esimerkiksi tästä videosta . Näin keikasta vain viimeiset parikymmentä minuuttia, ja jollain kierolla tavalla tuota jumittavaa rockausta oli ihan mukava seurata. Lopussa oltiin jo ihan liekeissä, kuten poseerauksesta näkyy.



Tunnelmaan virittävän (tiibetin-?)buddhalaisen rituaalimusiikin säestämänä lavalle nousseen Sunnin keikka alkoi, yllätys yllätys, syvällä, hitaalla bassopohjalla. Äänenpaine ei ollut mitenkään järkyttävän kova, mutta toisto tuntui vahvasti koko kropassa. Savun keskellä soittimaan heilutelleet kaapupäät antoivat äänelle aikaa ainakin pitkän kappaleen verran, ennen kuin Attila tarttui mikkiin. Tämän jälkeen show oli, ainakin minulle, lähes kokonaan tämän unkarilaisen äänitaiteilijan varassa. Miehen repertuaarista kuultiin tietysti Sunninkin biiseistä tuttua mölinää, matalaa puhetta ja ärhentelyä, mutta raskaamman metallin kuuntelijan korvia hellivät erityisesti Attilan sisäelinten syvimmästä pohjasta asti lähtevät kirkaisut, huudot ja örinät. Kuinka banaalilta näiden kuvaaminen sanoin kuulostaakin :). Puhdas laulukin toimi, ja ainoastaan yläsävellaulu-tyyppisessä biisin avauksessa oli hieman kritisoitavaa. Attilan taito ei rajoitu vain itse äänten tuottamiseen, vaan myös äänen/laulujen erikoiseen käyttöön ja tahdittamiseen kappaleiden osana. Tästä jäi parhaiten mieleen loppupuolen hypnoottinen mantra (kappaleesta Megszentségteleníthetetlenségeskedéseitekért? Kuuntelen Sunnia aika vähän loppujen lopuksi).


Setti kokonaisuudessaan oli Sunnin mittakaavassa monipuolisen tuntuinen ja monilta osin varsin melodinen. Musiikki oli selvästi rakenteellisemman ja harkitumman tuntuista kuin mitä olen levyjen perusteella ajatellut. Lavashow ei tuntunut mitenkään campilta, teennäiseltä rituaalilta ja Attilan lopulta paljastama mieletön scifi-puku päheine laserhanskoineen oli ainakin minun yksinkertaisessa mielessäni "oikeesti sikamakee". Tässä jonkun tuntemattoman hieno kuva , vaikka ei se nyt ilman sitä tilannetta ole sama asia...


Muistutusta tulevasta:

Kallion nykymusiikkipäivät 22.-24.1.
Laajan näköinen tarjonta improvisaatiosta Rautavaaraan suomalaisten klassisten soittajien toimesta. Lisäinfoa monesta tutun sellisti Juho Laitisen nettisivulla.

Darkspace & Darkspace after party
Kosmisen synkkää ja armotonta mustaa paahtoa Dante's Highligtissa. Perään synkkää (ja myös armotonta?) jytää Huopatossu Monosen ja DJ Ovalin tahtiin Darkside Clubilla.

Ei kommentteja: